Lähdimme Tykkimäki turnaukseen jo lauantaina yhdessä poikien, valmentajien ja joukkuejohdon kanssa. Tällä kertaa vanhempia ei kelpuutettu mukaan ja näin ollen matka oli joillekin pojille ensimmäinen yön yli reissu ilman vanhempia tai isovanhempia.
Suuntasimme Puistolan kirkolta suoraan ilman pysähdyksiä Tykkimäen huvipuistoon jossa vietimme ratkiriemukkaan iltapäivän. Neljä tuntia vierähti nopeasti katsellen poikien suunnatonta vauhtia ja iloisuutta. Seitsemän huoltajaa oli juuri sopiva määrä 15 pojalle. Enteprice, Star Flyer, Idän pikajuna ja Trombi olivat useimpien suosikkilaiteita. 70 m korkeuteen nouseva ketjukaruselli Star Flyer oli myös valmentajille huikea elämys. Sääennuste oli hieman epämääräinen, mutta onneksemme koko viikonlopun aikana ei tullut pelättyä sadetta ollenkaan. Sateen uhkan takia huvipuistossa ei ollut ruuhkaa ollenkaan, mikä oli tietenkin kaikkien mieleen.
Tykkimäestä lähdimme klo 17 kohti majapaikkaamme Puhjonrannan leirikeskusta, jossa huonejaon jälkeen pääsimme heti rantasaunaan. Rohkeimmat pojat kävivät myös uimassa kylmässä järvessä. Saunan jälkeen siirryimme läheiselle kodalle, jossa paistoimme makkaraa ja söimme iltapalaa. Kävimme myös läpi yhdessä poikien kanssa joukkueen yhteisiä sääntöjä.
Puoli yhdeksän aikaan palasimme majapaikkaamme ja nopean hammaspesun jälkeen pojat laitettiin yöpuulle. Levottomuutta ja kikatusta oli ilmassa antoisan päivän jälkeen, mutta sehän kuuluu asiaan.
Aamulla ensimmäiset pojat heräsivät jo kuuden jälkeen ja viimeisetkin saatiin hereille hyvin jotta ehdimme klo 8.00 alkavaan aamupalalle. Aamupala kuten kaikki muut ruokailut sujuivat yllättävän hyvin. Jotain siellä koulussa on opittu.
Aamupalan jälkeen laitoimme tavarat kasaan ja lähdimme lähellä Kouvolan keskustaa olevalla Sarkolan kentälle itse Tykkimäki-turnaukseen. Pelialusta oli ihanteellinen tasainen tekonurmikenttä, mutta maalien pieni koko tuli yllätyksenä sekä valmentajille että pojille. Maalit olivat noin kaksi kertaa normaalia pienempiä, ja sitten maalinteko olikin täysin erilaista mihin oli totuttu. Käytänössä kaukovedot eivät menneet koskaan maaliin vaan pallo piti kuljettaa lähes maalille saakka ja sitten vasta tuikata maaliin.
Pelit sujuivat valmennusportaan mielestä hyvin, syöttöpeli on kehittynyt selvästi ja innokkuutta ja hyvää ryhmähenkeä oli ilmassa. Tuloksena oli monta yhden maalin tappiota, mutta se ei poikia lannistanut vaan yritystä riitti loppuun saakka.
Pelien jälkeen tyytyväiset pojat saivat mitalit kaulaan ja Allu ja Juuso valittiin joukkueiden tsemppareiksi ja he saivatkin hienot palkinnot siitä.
Kotimatkalle lähdettiin väsyneinä, mutta onnellisina upean viikonlopun jälkeen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti