maanantai 17. maaliskuuta 2014

Eerikkilän leiri 7-9.3.2014

Joukkueen ensimmäinen viikonloppuleiri vietettiin Eerikkilän urheiluopistolla päävalmentaja Teemu Siliuksen johdolla 7-9.3. Leirin tarkoituksena oli treenata yksi viikonloppu kuin oikeat urheilijat ja siinä sivussa vahvistaa joukkueen yhteishenkeä. Matkaan pääsi lähtemään melkein koko ryhmä, ainoastaan muutama sairastunut ja ulkomailla matkaillut joutui jäämään pois. Mukana oli 23 innokasta poikaa ja päävalmentajan apuna 4 apuvalmentajaa ja huoltajaa. Kotijoukot luvattiin pitää ajan tasalla leirin tapahtumista Twitterin välityksellä.

Matkaan lähdettiin perjantaina Jakomäen kuplahallilta, jossa innokkaat leiriläiset saivat ensin päästellä enimmät höyryt ulos tekonurmella, jonka jälkeen päävalmentaja kävi läpi tulevan leirin ohjelman ja säännöt. Tämän jälkeen siirryimme bussiin ja matka Eerikkilään saattoi alkaa.


Joukkueen hitsautuminen alkoi jo bussimatkalla poikien hakeutuessa bussin takaosaan valmentajien jäädessä hiomaan leirin ohjelmaa etuosaan. Muutaman kymmenen "Milloin ollaan perillä?" -kysymyksen jälkeen saavuimme perille ja majoittuminen saattoi alkaa.

Majoituimme kahteen huoneistoon aivan jalkapallohallin naapuriin, joissa kummassakin oli neljä neljän hengen huonetta. Huoneissa söimme eväät, jonka jälkeen ohjelmassa oli ensimmäiset treenit Eerikkilän hienossa jalkapallohallissa. Suihkun ja iltapalan jälkeinen nukkumaanmeno sujui pienestä jännityksestä huolimatta hyvin, eikä klo 22 hiljaisuuden jälkeen aikuisten tarvinnut enää hirveästi väsyneitä poikia rauhoitella.

Aamulla ei aikailtu. Heti herätyksen jälkeen pojat passitettiin kevyeen räntäsateeseen lenkille. Ohjelmaan merkitty aamulenkki jännitti erästäkin anonyyminä pysyttelevää pelaajanalkua niin, että lenkkivarusteet olivat päällä jo klo 3. Lenkille lähdettiin hyvässä järjestyksessä kuitenkin vasta klo 7.

Lenkki päättyi suoraan aamiaiselle. Kaikki unihiekka ei ollut jäänyt lenkkipolulle, mutta aamiainen maistui hyvin kaikille.


Aamiaiselta tiukka ohjelma jatkui päivän ensimmäisillä treeneillä.

Treenit jaksettiin vetää hyvällä intensiteetillä. Mukaan mahtui myös joukkuehenkeä ja luottamusta kehittävä tikasharjoitus.
Lounaan jälkeen hengähdettiin huoneissa, jonka jälkeen luvassa oli paljon kysymyksiä etukäteen herättänyt henkinen valmennus. Pojat astelivat luokkahuoneeseen jännittyineinä. Päävalmentajan esitys mielen voimasta ja positiivisen ajattelun merkityksestä vangitsi pojat täysin. Harvoin näkee pariakymmentä tämänikäistä poikaa näin keskittyneinä ja hiljaisina. Luennon loppua kohti puheensorina yltyi, kun jokainen halusi jakaa edellisen kesän parhaan muistonsa.
Henkisestä valmennuksesta siirryttiin jälleen fysiikan puolelle jalkapallohalliin. Treenit vedettiin jälleen hyvällä sykkeellä läpi, liekö mielen voimalla ollut oma osuutensa. Auringon jo laskiessa suunnattiin päivälliselle tutuksi tulleessa parijonomuodostelmassa.
Illalliselta mentiin vielä uimaan. Hurjat vesipeuhut sekä päivän tiukka ohjelma alkoivat jo vaatia veronsa, mutta päivän viimeinen asia, kapteenien julkistus, oli sen verran kiintoisa, ettei edes TV:n sammutuksesta kesken Putouksen tullut isompia vastalauseita. Peliryhmien saatua kapteeninsa oli aika siirtyä yöpuulle ja kohti sunnuntaiaamuksi sovittuja harjoituspelejä Eerikkilässä myöskin leireilevää FC Halikkoa vastaan.

Hyvin levätty yö jäi osin haaveeksi, kun aamuyöllä muutamalla pojalla puhkesi vatsatauti. Käsidesiä kului, kun tautia yritettiin pitää aisoissa desinfioimalla käsiä ja pintoja. Yön saldo oli kaksi potilasta, joiden osalta joukkueet täytyi rakentaa harjoituspelejä varten uusiksi.

Aamiaisen jälkeen huoneet tyhjennettiin ja valmistautuminen ensimmäistä peliä varten saattoi alkaa. FC Halikon nuorempaa ikäluokkaa vastaan pienellä kentällä pelattu peli päättyi PuiUn selkeään voittoon.

Seuraava peli oli kirjaimellisesti isompi haaste, kun vastaan asettui isolla kentällä FC Halikon 02-syntyneiden poikien kaksi joukkuetta. Pienikokoisempi mutta pippurinen ja taitava PuiU taisteli kuitenkin hienosti kahdessa pelissä kaksi tasapeliä.

Leiri alkoi olla loppukuvaa ja ruokailua vaille valmis.

Kaiken kaikkiaan leiri oli pojille ja myöskin aikuisille ikimuistoinen kokemus. Joukkuehenki kasvoi aivan uusiin mittoihin ja myöskin intensiivinen harjoittelu loistavissa oloissa tulee varmasti kantamaan hedelmää kevään ja kesän peleissä.
Lähettänyt klo Ei kommentteja:
Tilaa: Blogitekstit (Atom)